Backrooms

Analysoinut Appwesome

Jaetulla puhelimella pelin kokeileminen alkaa usein arkisesti: joku näkee pelin kuvakkeen, kysyy, millainen se on, ja haluaa vuoron. Backrooms sopii tällaiseen hetkeen paremmin kuin pitkä tarinapeli, koska sen perusidea on helppo ymmärtää: kulje oudossa, sokkeloisessa ympäristössä ja yritä selvitä vaarallisten olentojen ohi. Minusta juuri tämä välitön lähtökohta tekee siitä luontevan lyhyen yhteisen kokeilun, vaikka itse pelaaminen onkin yksin koettavaa jännitystä eikä varsinainen seurapeli.

Arjessa peli voi toimia vaikkapa niin, että yksi pelaa ja toinen seuraa vierestä, kommentoi reitin valintoja ja yrittää huomata ympäristöstä vihjeitä. Tällainen vuorottelu tekee pelistä kiinnostavamman myös ihmiselle, joka ei halua itse ottaa ohjainta käteensä. Samalla on hyvä sopia etukäteen, että puhelinta käytetään yksi pelaaja kerrallaan: muuten nopeissa tilanteissa kosketukset ja päätökset menevät helposti päällekkäin. Pelin tunnelma toimii parhaiten, kun pelaajalla on rauha keskittyä eikä vierestä tule jatkuvaa kiirehtimistä.

Yhteinen laite vaatii selkeät rajat

Jos peli asennetaan perheen tai kämppisten yhteiseen laitteeseen, pitäisin käytön rajat yksinkertaisina. Sopikaa, milloin puhelin on vapaana ja kuka saa pelata seuraavaksi. Tämä ei ole pelin erikoisominaisuus vaan käytännöllinen tapa välttää kiistaa, kun sama laite on monen käytössä. En myöskään olettaisi, että pelin eri käyttäjille olisi omat henkilökohtaiset asetukset tai etenemiset; yhteisessä laitteessa on järkevää tarkistaa tilanne ennen kuin joku aloittaa uuden pelikerran.

Manja Studion tekemä peli on maksuton, joten sitä voi kokeilla ilman ostosta. Maksuttomuus ei kuitenkaan yksin kerro, sopiiko peli juuri teidän laitteellenne tai käyttötapaanne, joten tarkistaisin sovelluskaupasta yhteensopivuuden ennen asennusta. Julkaisupäivä on 8.4.2022, nykyinen versio on 3.0 ja vähimmäisvaatimuksena on Android 7.0. Nämä tiedot ovat hyödyllisiä etenkin, jos yhteinen puhelin on vanhempi tai sitä käytetään usean sukupolven kesken.

Ikärajana on PEGI 7, mikä antaa perheelle yhden lähtökohdan arviointiin, mutta ei korvaa lapsen tuntemista. Kauhumainen ympäristö, uhkaavat kohtaamiset ja jännityksen varaan rakentuva pelaaminen voivat tuntua yhdestä lapsesta hauskoilta ja toisesta liian painostavilta. Minä antaisin nuoremman pelaajan kokeilla ensin lyhyesti aikuisen läsnä ollessa ja seuraisin, miten hän reagoi tunnelmaan. Ikäraja kertoo yleisestä sopivuusluokituksesta, ei siitä, miten kukin lapsi kokee pelon.

Vuorottelu auttaa, mutta ei tee kokemuksesta moninpeliä

Jos useampi haluaa osallistua, käytännöllisin tapa on pitää vuorot lyhyinä ja antaa seuraavan pelaajan seurata reitinvalintoja. Katsoja voi esimerkiksi ehdottaa, kannattaako käytävään jatkaa vai pysähtyä tarkkailemaan ympäristöä. Tällainen pieni yhteinen päätöksenteko tuo tilanteeseen keskustelua ilman oletusta siitä, että peli tukisi verkkopeliä tai yhteistä moninpeliä. Minusta tämä ero kannattaa tehdä selväksi jo ennen lataamista: kyse on yhden pelaajan selviytymiskokemuksesta, jota voi jakaa puheella, ei yhdessä pelattavasta tiimistä.

Pelaajamääristä kertovat myös sovelluksen saama 3,2:n keskiarvo sekä yli 10 000 asennusta. Arvosana ei ole erityisen korkea, joten en lähtisi odottamaan viimeisteltyä, laajaa kauhupeliä. Se on pikemminkin syy pitää odotukset sopivina: jos etsitte yhteiselle illalle hiottua moninpeliä, tämä ei ole paras valinta. Jos taas haluatte kokeilla helposti lähestyttävää, omalaatuiseen ympäristöön sijoittuvaa toimintapeliä, maksuton kokeilu voi olla vaivan arvoinen.

Milloin tunnelma toimii – ja milloin ei

Pelin vahvuus on sen yksinkertaisessa uhkakuvassa. Kun ympäristö tuntuu tyhjältä ja jokainen käännös voi tuoda vastaan jotakin vaarallista, pelaaja alkaa itse täydentää sitä, mitä ei näe. Tällainen epävarmuus sopii lyhyisiin pelisessioihin: muutama minuutti voi riittää siihen, että saa tuntuman pelin jännitteeseen. Toisaalta sama epätietoisuus voi turhauttaa, jos haluaa jatkuvia tavoitteita, selkeitä tehtäviä tai nopeasti palkitsevaa etenemistä.

En valitsisi tätä rauhalliseksi taustapelaamiseksi tai peliksi, jota voi huoletta naputella samalla kun tekee jotain muuta. Käytävien tarkkailu ja vaarojen välttely vaativat huomiota, ja jos keskittyminen katkeaa, tunnelma muuttuu helposti ärsytykseksi eikä jännitykseksi. Jos taas pidät siitä, että peli jättää tilaa omille tulkinnoille eikä selitä kaikkea heti, sen niukka lähestymistapa voi tuntua kiinnostavalta. Tässä on myös selvä makukysymys: osa pelaajista nauttii hitaasta epävarmuudesta, osa haluaa enemmän toimintaa ja ohjeistusta.

Ikä, luottamus ja yhteinen arviointi

Kun peliä harkitaan lapselle, aloittaisin kysymällä, millaisesta jännityksestä hän pitää. Ystävällinen kummitusseikkailu ja ahdistava sokkelotunnelma eivät tunnu samalta, vaikka molemmissa olisi kuvitteellisia uhkia. PEGI 7 on hyödyllinen tarkistuspiste, mutta aikuisen kannattaa silti katsoa peliä yhdessä lapsen kanssa ainakin aluksi. Jos lapsi alkaa vältellä pelaamista, hermostuu tai pyytää lopettamaan, tauko on parempi ratkaisu kuin painostaminen jatkamaan.

Jaetulla laitteella on myös hyvä puhua siitä, mitä pelissä tehdään ja miten pelivuorot päättyvät. Tämä on erityisen hyödyllistä, jos perheessä on lapsia, joilla on erilainen sietokyky jännitykselle: vanhempi lapsi voi haluta kokeilla pidempään, kun taas nuorempi viihtyy vain lyhyen hetken. En rakentaisi käyttöä oletuksen varaan, että peli itse hoitaa perheen sääntöjä tai käyttäjien erottelua. Selkeä sopimus aikuisten ja lasten välillä on luotettavampi tapa hallita yhteistä käyttöä.

Miltä Backrooms tuntuu pelata?

Oletko koskaan kuullut pelistä Backrooms? Jos et, anna minun viedä sinut matkalle, joka on yhtä kiehtova kuin pelottava. Tämä peli on saanut huomiota ympäri maailmaa, ja on aika selvittää, mistä kaikessa hypessä on kyse.

Mikä ihmeen Backrooms?

Backrooms on eräänlainen kauhupeli, joka vie sinut surrealistiseen maailmaan, jossa ei tunnu olevan alkua tai loppua. Kuvittele olevasi jumissa loputtomissa, hämärästi valaistuissa käytävissä, joissa jokainen kulma voi kätkeä jotain odottamatonta. Kuulostaa pelottavalta, eikö? Ja juuri siinä piilee pelin viehätys.

Pelin aloitus

Kun asennat pelin ja käynnistät sen ensimmäistä kertaa, huomaat heti sen minimalistisen mutta tehokkaan lähestymistavan. Ei ole monimutkaisia valikoita tai monimutkaista tarinaa; yksinkertaisesti hyppäät suoraan tuntemattomaan. Tämä antaa pelille jännittävän ja arvaamattoman tunteen, joka pitää sinut varpaillasi.

Pelin mekaniikkaa

Pelin mekaniikka on melko yksinkertainen, mutta se ei tarkoita, että peli olisi helppo. Liikut sokkeloisessa ympäristössä yrittäen löytää ulospääsyn samalla kun välttelet vaaroja, joita et ehkä edes näe ennen kuin on liian myöhäistä. Tämä luo jatkuvan jännityksen tunteen, joka voi saada sydämesi lyömään nopeammin kuin haluaisit myöntää.

Yksi pelin suurimmista viehätyksistä on sen kyky luoda intensiivistä tunnelmaa vähäisillä visuaalisilla ja äänitehosteilla. Jokainen narina, joka käytävässä kuuluu, saa sinut miettimään, mitä seuraavan kulman takana on. Ja kun yhdistät tämän viehättävään graafiseen tyyliin, jossa on ripaus nostalgista estetiikkaa, se vie pelin aivan uudelle tasolle.

Hahmon kehitys ja haasteet

Toisin kuin monissa muissa peleissä, Backrooms ei tarjoa sinulle sankarillista hahmoa tai erityisiä voimia. Olet tavallinen henkilö epätavallisessa tilanteessa, ja sinun on käytettävä älykkyyttäsi ja nopeita refleksejäsi selvitäksesi. Tämä tekee pelistä entistäkin jännittävämmän, koska jokainen päätös voi olla ratkaiseva.

Haasteet eivät ole pelkästään fyysisiä, vaan myös psykologisia. Kun etenet pelissä, alat kyseenalaistaa, mikä on totta ja mikä ei. Tämä lisää kierteen peliin, joka tekee siitä kiehtovan mutta samalla pelottavan kokemuksen.

Kenelle valitsisin tämän pelin?

Suosittelisin peliä ihmiselle, joka pitää tunnelmallisesta selviytymiskauhusta ja haluaa kokeilla jotakin suoraviivaista ilman pitkää perehdytystä. Se sopii myös pelaajalle, jota kiinnostaa tutkia ympäristöä ja tehdä nopeita ratkaisuja epämukavassa tilanteessa. Jos pelaat yleensä vain lyhyissä väleissä, voit ottaa sen esiin silloin, kun haluat pienen jännityshetken etkä tarvitse pitkää tarinakokonaisuutta seurattavaksi.

Sen sijaan toiminnantäyteisen taistelun ystävälle tämä voi tuntua liian vähäeleiseltä. Jos odotat aseita, hahmon kehittämistä tai selkeitä tehtäväketjuja, valitsisin toisenlaisen toimintapelin. Myös pelaaja, joka haluaa peliltä yksityiskohtaisesti kerrotun tarinan, saattaa kaivata enemmän opastusta ja vastauksia. Täällä kiinnostus syntyy ennen kaikkea ympäristön aiheuttamasta epävarmuudesta, eikä se sovi kaikille.

Yksi tavallinen pelitilanne

Kuvittele ilta, jolloin odotat vielä ystävää tai haluat pitää pienen tauon muun tekemisen lomassa. Avaat pelin, pelaat hetken ja yrität hahmottaa, mihin suuntaan käytävissä kannattaa jatkaa. Jos vaarallinen olento ilmestyy, joudut reagoimaan tilanteeseen sen sijaan, että voisit keskittyä rauhassa tarinan seuraamiseen. Kun toinen ihminen on vieressä, hän voi seurata ja huomata yksityiskohtia, joita itse kiireessä et näe. Tämä tekee pelistä keskustelunaiheen, vaikka kokemus pysyy yhden pelaajan käsissä.

Tällaisessa tilanteessa antaisin itselleni luvan lopettaa, kun jännitys alkaa tuntua enemmän väsyttävältä kuin hauskalta. Kauhupelin ei tarvitse muuttua haasteeksi, jossa on pakko päästä tiettyyn pisteeseen ennen kuin saa sulkea sovelluksen. Jos pelaat muiden seurassa, sopikaa vuoron vaihto luonnolliseen taukokohtaan sen sijaan, että laite napataan kesken kiireisen hetken. Se vähentää turhaa sähläystä ja antaa seuraavalle pelaajalle mahdollisuuden aloittaa rauhassa.

Miten se eroaa muista kauhupeleistä?

Monet mobiilin kauhupelit nojaavat näkyviin hirviöihin, taisteluun tai tarinaan, joka kuljettaa pelaajaa kohtauksesta toiseen. Tässä kiinnostus painottuu käytävien tutkimiseen, vaaran ennakointiin ja siihen, ettei ympäristö tunnu turvalliselta. Se on hyvä vaihtoehto, jos et halua jatkuvaa toimintaa vaan pidät enemmän odottamisesta ja tunnelman rakentumisesta. Toisaalta selkeämmin ohjattu kauhupeli on parempi valinta silloin, kun haluat tietää, mitä tehtävässä tavoitellaan ja miten eteneminen palkitsee.

Vertaisin kokemusta mieluummin pieneen jännityskokeiluun kuin suureen selviytymispeliin. Sen vetovoima syntyy helposti ymmärrettävästä asetelmasta, mutta sama yksinkertaisuus rajaa sitä, kuinka paljon vaihtelua pelaaja voi odottaa. Jos olet jo pelannut paljon vastaavia sokkeloihin ja takaa-ajoon perustuvia pelejä, perusidea saattaa tuntua tutulta. Jos taas et ole kokeillut tällaista kauhua aiemmin, se voi tarjota matalan kynnyksen tavan selvittää, nautitko lajityypin epävarmasta tunnelmasta.

Pienet valinnat parantavat pelikertaa

Ensimmäisellä kerralla en yrittäisi hosua eteenpäin vain siksi, että haluan nähdä kaiken nopeasti. Kun ympäristö ja vaarat ovat vielä uusia, rauhallinen eteneminen auttaa huomaamaan, millaiset tilanteet saavat sinut epävarmaksi ja milloin kannattaa vaihtaa suuntaa. Kannattaa myös tehdä lyhyt kokeilu ennen kuin päätät, onko peli sinulle sopiva: tunnelma kertoo enemmän kuin pelkkä lajityypin nimi. Jos huomaat pelaavasi jännittyneenä mutta hyvällä tavalla, peli osuu todennäköisesti makuusi.

Toinen hyödyllinen tapa on pitää ääniolosuhteet ja ympäristö sellaisina, että pystyt keskittymään. Pelin jännite rakentuu myös äänistä, joten meluisassa huoneessa osa tunnelmasta voi kadota. En kuitenkaan suosittelisi tekemään pelikokemuksesta tarpeettoman intensiivistä, jos kauhu tuntuu jo valmiiksi epämiellyttävältä. Jaetulla puhelimella kuulokkeiden käyttö kannattaa sopia erikseen, jotta muut tietävät, milloin pelaaja ei kuule ympäristöä. Tämä on pieni mutta käytännöllinen huomio yhteiskäytössä.

Arvosana ja odotusten asettaminen

Pelin keskiarvo on 3,2 tähteä, ja sillä on 782 arviota sekä 565 kirjallista arvostelua. En tulkitsisi näitä lukuja yksinään tuomioksi, mutta ne muistuttavat siitä, että kokemus jakaa mielipiteitä. Minusta tämä on ymmärrettävää: pelin niukka rakenne voi tuntua virkistävältä, jos haet pelkkää tunnelmaa, mutta keskeneräiseltä, jos odotat laajaa sisältöä ja monipuolisia järjestelmiä. Arvosanan perusteella kannattaa lähestyä sitä uteliaasti, ei olettaa sen olevan kaikkien mieleen.

Toimintapelien joukossa se asettuu eri kohtaan kuin nopeat taistelupelit tai kilpailulliset areenapelit. Se ei houkuttele ensisijaisesti tulosten vertailuun, vaan oman reitin ja reaktioiden kautta syntyvään jännitykseen. Jos etsit yhteistä kilpailua, valitse peli, jossa vuorovaikutus ja vastakkainasettelu ovat selvemmin esillä. Jos taas haluat yksin pelattavan kokemuksen, jota voi jakaa seuraamalla ja keskustelemalla, tämä voi sopia siihen paremmin.

Ennen kuin asennat sen yhteiselle laitteelle

Kun käytössä on vanhempi Android-puhelin, tarkistaisin ensin, että käyttöjärjestelmä täyttää vähimmäisvaatimuksen. Tämän pelin vähimmäisjärjestelmä on Android 7.0, ja nykyinen versio on 3.0. Jos puhelinta käyttää useampi ihminen, yksi henkilö voi hoitaa asennuksen ja toinen tarkistaa, että peli käynnistyy ennen kuin siitä sovitaan yhteinen pelivuoro. Näin mahdolliset yhteensopivuusongelmat eivät tule yllätyksenä juuri silloin, kun muut odottavat vuoroaan.

Asennuksia on yli 10 000, joten peliä on kokeiltu, mutta se ei silti tee siitä automaattisesti sopivaa jokaiseen kotiin. Mieti ennemmin, kuka sitä pelaa, milloin yhteistä laitetta tarvitaan muuhun ja miten jännittävä sisältö sopii perheen tapoihin. Maksuttoman kokeilun kynnys on matala, mutta yhteisen laitteen käyttöön liittyvät odotukset kannattaa silti sanoa ääneen. Näin peli pysyy vapaa-ajan kokeiluna eikä muutu kiistaksi siitä, kuka sai puhelimen viimeksi.

Yhteenveto

Kokonaisuudessaan Backrooms tarjoaa ainutlaatuisen pelikokemuksen, joka yhdistää pelon ja uteliaisuuden tunteet. Se on täydellinen valinta niille, jotka etsivät jännitystä ja haluavat kokea jotain erilaista. Vaikka peli ei ehkä sovellu heikkohermoisille, se on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen kaikille kauhun ystäville.

Jos olet valmis astumaan tuntemattomaan ja kohtaamaan pelkosi, lataa peli ja katso, kuinka kauan selviät Backroomsin loputtomissa käytävissä. Kuka tietää, ehkä löydät jotain, mitä et koskaan odottanut löytäväsi.

Kenelle suosittelen sitä kotona?

Omassa suosituksessani tärkein kysymys ei ole se, kuinka monta ominaisuutta pelissä on, vaan millaista hetkeä sillä halutaan täyttää. Se sopii ihmiselle, joka haluaa lyhyen, tunnelmaan keskittyvän kauhupelikerran ja jaksaa sietää sitä, ettei kaikkea selitetä. Perheen yhteisellä laitteella se toimii parhaiten silloin, kun pelaaja ja katsojat sopivat vuorottelusta etukäteen ja jokainen saa itse päättää, haluaako kokeilla.

Jättäisin sen väliin, jos etsit ennen kaikkea moninpeliä, pitkäksi aikaa jatkuvaa etenemistä tai lapselle täysin huolettomaksi tarkoitettua ajanvietettä. PEGI 7 -luokitus on hyödyllinen tieto, mutta se ei poista sitä, että käytävien uhkaava tunnelma voi tuntua joillekin liian voimakkaalta. Minusta paras tapa arvioida sopivuutta on aloittaa rauhallisesti, pelata pieni hetki yhdessä ja antaa pelaajan reaktion ratkaista, jatketaanko. Tällä odotuksella Backrooms on kiinnostava maksuton kokeilu, ei jokaiselle sopiva yleispeli.